Edellisen maistiaisemme jälkeen on kenties tapahtunut viljalti erinäisiä asioita, mutta aivokurkiainen on rekisteröinyt niistä tasan… ei yhtään mitään! Stressimittarimme ollut punaisella Reeperbahnin tavoin, niin kuin me jotain siitä seudusta tietäisimme… Stressistä tiedämme, kysykää vaikka.
Vietimme siis juuri hyvästä hengestä siinneen lapsemme valmistumista, ystävien hyvähenkisesti lohduttaen ja myötäeläen. Vielä emme ole leilejämme kilistelleet, mutta pian, pian on senkin aika. Haikeaa on, mutta onhan tuota, prkl, tullut toukkaa koteloksi varrottuakin… Aivan helevetinmoinen, olkoon terminä se helpotuksen määrä, mikä valtasi rasvatun koneistomme sillä siunaamalla hetkellä, kun viimeinenkin palapelinpalanen oli paikoilleen loksautettu. Aivan jumalatonta jumppaamista vaatinut ohjelmisto alkaa siis olla aikataulujen julkistusta vaille valmis! Paskapuhetta,.. vielä viimeisiä väännetään, mutta luotto onnistumiseen on, ainakin oltava olisi tai muuten meidät henkinen hukka perii…
Ja toki, saimmehan oppimme ja osamme valintojen osumisesta kohteita miellyttävään maaliin. Ei, eipä kauttaaltaan osunut, ei. Isossa kuvassa ja pitkässä juoksussa on tosin totta puhuen sanottava, että on enemmän kuin miellyttävää lukea julkistusten ohessa yleistä kommentointia, joka on sanalla sanoen ollut jälleen ylitsevuotavan positiivista. Kirjoittelijanne on aiemminkin joverensä vuodattanut aiheesta, mutta olkoon tämä viimeinen purkaus tämän aiheiston ympärillä.
Edelleenkin tuntuu siltä, että juhlakansan ja ostoksia ostelevan jäsenistön mielihalut kulkevat pääasiallisesti sopuisasti ja yhdessä tuumin. JSRF-ideologian mukaisesti enemmän kuin mielellämme kyselemme ja kuuntelemme vieraidemme tuntoja tulevien kattausten suhteen, mutta viime kädessä aiomme vastakin sanoa viimeisen sanan itse. Tutkivana, ansaitusti palkitsemattomanalaatujournalistina olen kuullut hyshys-tarinoita JSRF-bändienhankintaprosesseista, joita mitään paljastamatta aionkin teille, arvon kuulijat, nyt omin sanoin referoida. Lopulliseen ohjelmistoon ja sen paikalleen asettumiseen vaikuttavia tekijöitä, joista yksikään ei useimmiten yksinään ole valinnan tai hylkäämisen paikka, ovat mm. seuraavanlaiset:
1) Omat mieltymykset:
Ei tästä enempää… Kuten elämän lihatiskeillä yleensäkin – tykätään ja halutaan! Joskus saadaan… Valitettavan harvoin…
2) Yleiset toiveet ja mieltymykset:
Tylsät ja pitkästyttävät kyselyt eivät aina ole pelkkää tuuleen huutoa, eli viisivuotisen JSRF-historian aikana on yllättävän moni bändi saanut hankintakipinän Teidän toiveistanne. Teitä siis oikeasti kuunnellaan, uskokaa pois! Lienee toki melko tarpeetonta sanoa – vaikka se ei aina siltä tunnu – että 5000 ihmisen bänditoiveiden aukoton toteuttaminen on jopa meille hankalaa, joten tulemme jatkossakin mielellämme, emmekä lainkaan häpeillen, ottamaan vastaan puskista paukkuvaa palautetta, jos”nimi ei listalta löydy”… Toivottavasti ymmärrätte. Suomeksi, laittakaa palautetta, kestämme kyllä! Tämä on todellakin ainoa ja perin oiva mahdollisuus vaikuttaa ohjelmasisältöön. Ymmärtääksemme tosin festivaalit ylipäätään toimivat ajatusmaailmallisesti sillä periaatteella, että ”kiva jos kohdalle sattuu, ens kerralla paremmalla onnella…”
3) Yleinen linja
Uskokaa tämäkin, tai älkää, mutta rasvattu koneisto viettää jopa aikaansa sen parissa, että ohjelmistosta saataisiin aikaan, jollei mahdollisimman monipuolinen, mutta ainakin pelkästään monipuolinen. Ja, kyllä, tiedämme, että ohjelmistossamme ei ole tänäkään vuonna kaikki maailman alatyylit edustettuina, mutta tässä kohtaa palaamme kohtaan 1), ”omat mieltymykset”, toisaalta kohtaan 2), ”yleiset toiveet ja mieltymykset”, eli mikäli tietyn pohjoistanskalaisen kuolometallin sinänsä ansiokkaan alalajin edustus on puutteellinen, se ei ehkä ole ollut meidän juttu, toiveissa hallitseva, eikä yleiseen, valittuun linja istuva. Sen todennäköisyys ohjelmistossa olemiselle on täten siis valitettavan vähäinen. Yhtään yötä emme myöskään ole huonommin nukkuneet sen takia, että pohtisimme miellyttämisvaateita, yleisökadon pelossa tai jostain muusta syystä. Onneksemme valitsemamme linja, meidän ehdoillamme, on miellyttänyt riittävään suurta ihmisosaa, ja täten mahdollistanut harrastustoimintamme jatkon. Kiitollinen, siunattu ja kaikenlaista…
Ennen oli kaikki paremmin! Juuri näin, mutta ei kiinnosta! Toimikoot kaikki tavoillaan, ajatelkoot ihmiset aivoituksillaan, mutta meillä muutos on mahdollisuus, ei kartettava uhka. Tämä tarkoittaa jatkoa ajatellen muuttuvia tuulia myös tuleville vuosille, koskien niin isoa linjaa kuin yksittäisiä bändejä. ”Sitä saatte, mitä tulee”, toimikoon ohjenuorana myös tulevaisuudessa!
4) Yksittäiset bändit
Isoja? Pieniä? Tuttuja? Vieraita? Hä? Meidän logiikassa jeesus, paavi ja mäkisentapsa ovat lähtökohtaisesti samalla lähtöviivalla. Kaikkia meitä tarvitaan, joten luonnollinen tulema on, että koko kolmikko on löytänyt paikkansa ohjelmistostamme. Meidän linja tulee aina kattamaan sekä suuruuksia että uutukaisia, löytämisen arvoisia bändejä! PISTE! Kysyttävää? Luotamme siihen, että muutama/27 on valveutuneelle juhlaväelle ihan ”ookoo-suhde” kohdata jopa jotain uutta ja ennennäkemätöntä… Mikäli suhteen ensimmäinen numero on merkittävästi isompi kuin ”muutama”, niin ehk´emme lähtökohtaisesti ole hänelle ”The place to be”.Sekin suhde on toki monille ihan ookoo, myös meille! Anyways, kannustamme vain rohkeuteen ja ennakkoluulottomuuteen, siinä kaikki.
5) Aikataulutus
Maailmassa on ollut miehiä, jotka ison vallan käsiinsä saivat. Meillä sama, mutta toivottavasti lopputulema kaikilla tavoin ”kollegoitamme” suopeampi… Valtaa ja oikeus loihtia aikatauluista juuri halutunlainen, kyllä, mutta viivan alle jäävään tulokseen vaikuttavia tekijöitä on yllättävän paljon. Ei kyntemme,eikä myöskään halumme riitä siirtämään bändin XXX maailmankiertuetta, eikä toisaalta ”pienimmän” bändin basistin häitä, jne., eli tangoon tarvitaan aina kaksi, myös tässä tapauksessa. Luonnollisesti suurempien tuotantojen bändien liikuttelu on merkittävästi haastavampaa, varsinkin äkillisten muutosten sattuessa.
Toisaalta aikataulutuksella pyrimme vaikuttamaan myös siihen, että päivät olisivat mahdollisimman hyvin asiakkaita palvelevia, niin määrältään kuin laadultaankin. Valitettavasti muutokset, myös viimehetkien sellaiset, ovat valitettavan tuttuja. Kaiken näyttäessä valmiilta ja hyvältä tuntuessa, liiveihin uiva pelko materialisoituu kovinkin usein palapelin hajoamisen muodossa. Syitä ja selityksiä moiseen monia, emmekä syyllisiä muualta metsästele, vaan pyrimme konsensuksen löytämään, siinä useimmiten onnistuen. Aina emme, mistä myös tänä vuonna ”hinnan maksamme”, eli pari muuttujaa eivät haluamaamme paikkaa löytäneet. Mutta näin on ollut vuosittain, tietämättänne, eikä tuo ole ymmärtääksemme Teidän eikä meidänkään festivaaliviikonloppua pilannut…
Päivien sisäiseen aikataulutukseen vaikuttavia tekijöitä on mm. bändien omat aikataulut, esim. matkustuksen ja toki muiden toiveidensa suhteen. Tänä vuonna myös henkilöiden vaikuttaminen useammassa eri bändissä on osaltaan muovannut aikataulua, tosin pienessä määrin. Eräs isoimmista pohdittavista seikoista, on luonnollisesti bändin ja materiaalinsa ”istuvuus” illan ohjelmistoon. Tietyille bändeille ei ole olemassa kuin tietty aika ja paikka, tai niin me sen ainakin miellämme. Päivänvalo vs. hämärä, kreisibailaus vs. tyylikäs maalailu, jne. Kauniina ajatuksena on joka tapauksessa ollut ”draaman kaaren” loihtiminen kulloiseenkin päivään, usein siinä omasta mielestämme onnistuen, joskus kehnompaan tyytyen. Virhearviointeja ja pakon sanelemia ratkaisuja tullee myös jatkossa, mutta olkaamme armollisia, ja pyrkikäämme löytämään taiteilijoiden tekemisistä itse pihvi, meidän tekosista sitä on turhaa ja tarpeetonta etsiä…
Emmekä ole liikkeellä pahoin aikein… 27 bändien sijoittelu kaikki em. seikat huomioiden ja kohdaten ei välttämättä ole hommista helpoin, emmekä täten tarkoituksella yritä tehdä elämästänne kurjaa ja tiestänne vastamäkistä, pikemminkin päinvastoin. Emme vain pysty aivoituksianne ja halujanne aukottomasti tulkitsemaan ja täten ohjelmistosta juuri Sinua x 5000 miellyttävää, vaikka tahtomme näin onkin. Mikäli siis rakkautesi kohteet ovat jakautuneena torstaille ja lauantaille, olemme hetken harmissamme, kunnes annamme itsellemmekin armon, ja olemmepahan mielissämme antaneet teille hyvän elämän sirpaleita useammalle hetkelle.
Summa summarum: Näitä ei kai tarvitsisi availla, menisi ja tekisi… Ovat vaan, piru vie, suurimman pöhinän aiheuttavia, nämä. Suurimmalle osalle tämä liturgia lienee itsestäänselvyys ja hyväksynnän arvoinen, mutta heille, jotka ymmyrkäisinä toimiamme kiroavat, tämä avatkoon festivaalin järjestäjän ovea tältä osin edes hitusen verran… Juuri sen verran, että siitä mahtuu uteliaat sisään…
Tuossapa siis muutama tärkeimmistä… Paljon jälleen sanomatta jäi! Eli siis joudumme tekosiamme vastakin selittelemään? Mutta mennään nyt tällä… Toivottavasti tuosta välittyi olennainen, mikäli ei, niin avaudu jatkossakin… Yhteistyössä on voimaa, samoin meillä! Varokaa, me olemme valmiina!
Rakkautta.
