Hei, just Sun heiluvilles´!

Erään konklaavin jäsenen kolme päivää myöhässä oleva syntymäpäivä valkeni toimistonväen onnittelulaululla, mikä sai käsittämättömästi jo kahdeksattatoista kertaa kaksikymmentäviisi täyttäneen mysteeriherran tuskan ja ahdistuksen kyyneliin. Kakuksi leivottu lähikaupan valmispizza sai tunteet pintaan, jään sulamaan ja lämmöllään sankarin ja ystävänsä kosteiksi, lähinnä silmäkulmistaan… Mutta, tunteet jäihin – elämän realiteetit, ja mylvivä yleisö sen vaativat, siispä… Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma… Ei auta kun on töihin lähtö!

Palavereja. Sähköposteja. Tylsyyttä. Pettymyksiä. Niistä on festivaaliväen työpäivät tehty. On tämä vain hirveätä… Lopettamista pohditaan! Päätetään jatkaa! Jotta emme ajaudu syvemmälle tuonen vastavirtaan, niin tökkikäämme tikulla silmien väliin, ja palatkaamme hivenen ajassa taaksepäin ja saatettakoon luettavaksenne satunnainen, yksi muiden joukossa –tuokiokuva, jonka arvo aukenee sitä tarkemmin miettiessä, ehkei muuten niinkään, josko tosin sittenkään… 

Eletään aikaa eräs infernaalisen kuuma kesäkuu jKr, eli Kirkan jälkeen, n. kuukausi ennen h-hetkeä. Ydinryhmän vastuuhenkilöt ovat kokoontuneet yhteiseen aivoriiheen marjamehun ja vihersalaatin merkeissä, tarkoituksenaan niputtaa tämänhetkinen pienryhmissä aikaansaatu saldo. Käytännössä hyväksi havaittu toimintatapa on ollut: eri ryhmien vastuunimetyt haalivat alleen työläisiä ja ylleen valtavat paineet homman onnistumisesta. Näin tälläkin kertaa. Tämän illan agendalla oli siis koollekutsuminen ja väen yhteen saattaminen, tilanteen tarkistus ja pienimuotoinen loppuideointi ja –viilaus. Lähes koko kuoro onnistuttiin viekkaudella ja vääryydellä, eli ilmaisten ämpäreiden toivossa huijaamaan paikalle, joten onnistuminen oli lähempänä kuin koskaan…

Saimme illan vaihtuessa aamuun kuulla raportit lipunmyynneistä, hotelleista, bändeistä, backstagesta, leirinnästä, lavoista, sähköstä, rakentamisesta, etc. Suurimmalta osin positiivisia tarinoita – jouduttiin ilolla toteamaan. Jouduttiin tunnelman lämpiämisen myötä myös ottamaan vähän tunteet viilentävää marjamehua. Majoitus-/lippu-/minkälieosaston ylipapitar, K, kertoili asioiden olevan tolallaan; hotellit loppuunvarattuja ja muutenkin hyvä meininki! Kertoili paljon muutakin, mutta jostain mystisestä syystä sormeni kieltäytyvät sitä kaikkea kirjaamasta… Tämän jälkeen/ohessa hän maisteli hieman mehua. Herra C lavagurun ominaisuudessa puhui lavatekniikasta kummallisilla Turun ja Porin läänin rock´n´roll skenessä oppimillaan vieraskielisillä sanoilla, joita väki ihailevan kunnioittavasti kuunteli. Eläköön translator! Muisti kyllä hänkin kostuttaa kurkkuaan etteivät hankalat erimaankieliset sanat takertuisi kitarisoihin ja sotkisi normaalisti varsin selkeää varsinais-suomalaista ulosantiaan. Viereisessä pöydässä edellisen päivän mehun kitkerän maun pois saadakseen, myös sähkövastaava, J ensimmäinen, keksi sähköä saatavan pistorasiasta ja otti tämän oivalluksen kunniaksi tilkkasen… Rakentamisosastovastaava H, kertoi omasta osuudestaan, mutta tuon ”mitättömän pienen ja vaatimattoman” osuutensa ylöskirjaamisessa loppui arvon kirjaajanne sulkakynästä muste, joten joudumme palaamaan tuohon sarkaan myöhemmissä lähetyksissä. Otettiin sen sijaan yhdet mehut. Kollektiivisesti päätettiin, kuunneltuamme mehualan erikoismiesten/-naisten, A & L, madonluvut myynnistä ja mehumyynnin tavoitteista, päättää festivaalien yleisestä mehuhintapolitiikasta, ja näin tehtiin. Pidettiin maltillisena. Myös se. Ja, kas… näin se meni mehustellessa mukavasti leppoisa lauantaiehtoo! Voittaa nippa-nappa normaalin työnteon, yhdestä suusta todettiin, ja sulateltiin kikherneet pienellä mehutilkalla.

Mutta siis, pureutukaamme jatkossa hieman tarkemmin noihin hahmoihin, ryhmiin ja niiden toimintaan, mutta todettakoon, että hienoja tyyppejä ovat, kaikki tyynni. Ja hyvän mehun ystäviä!

Takaisin arkeen. Viime jakson päätyttyä jännittäviin tunnelmiin, älymystön kokoontuessa Kuukautisiinsa, eli istuntoihin joiden jälkeen kaikki paitsi moottoriveneily on turhaa, ja festivaali on jälleen kerran päätetty lopettaa, voimme nyt valaista hieman ko. saunaistunnon saldoa. Puhtaat tukat ja kanjonit! Siinäpä se. Ei muuta. Höpöhöpö ja kattia kanssa… Aikuisten oikeasti eivät ole läpeensä turhia nuo tuommoiset. Lähtökohtaisesti vain virheitä sisältävä hallituksen jäsenistö on parhaimmillaan tehokas yksikkö, jonka summa koostuu osista, joiden yhteen saattaminen on jäsenille itselleenkin täysi mysteeri. Mutta hyvin on vain toiminut! Hallituksen perustamisen ajatuksena lienee ollutkin saada erilaisia näkemyksiä festivaalin isoista ja miksei pienemmistäkin linjoista. Vastuun jakautuminen useammille hartioille on varmasti yksi tärkeimmistä hallitustyöskentelyn hyvistä puolista. Noille hartioille harva uskaltaisi painoa laskea, mutta lupaavat valan vannoen luvata, että parhaansa yrittävät.

Tällä kertaa ei istunto tuottanut mielipahan lisäksi juurikaan mitään yleiseen jakoon kelpaavaa, tai ylipäätään mitään mullistavaa, joten kuitattakoon palaveri päättyneeksi. Sen sijaan voisimme keskittyä parempien aiheiden puuttuessa vaikkapa toimiston väkeen ja sen toimintaan, tai no, katsellaan… Mutta se vaatii sen verran kahvia ja tupakkaa, että jätettäköön se uuteen, ehkä vielä joskus nousevaan huomeneen.

Näin saatiin vanhoja muistellen tämäkin päivä ehtooseen, joten eipä mennyt hukkaan tämäkään. Mennään siis näillä, ja palatkaamme tunnelmointiin, kunhan aihetta ilmenee. Ja muistakaa,.. rakkaus on rakkautta! 

-x-

p.s. Deja Vu! S-postipoika se vaan jaksaa polkea ja kantaa näköjään teidän kuultavaksenne melko lailla loistavaa ja tasalaatuista kuultavaa myös heinäkuussa 2019! Kivoja posteja, sano… Tämä on hienoa!

p.p.s. Tätä kirjoitettaessa taustalla soi Sentenced, Viikate ja Scorpionsin hitaat balladit (Onko nopeita balladeja olemassa, urpo!)