7.12.2019

”Mitä silmät ja kotiväki ei nää, sen sydänystävät ja maksa ymmärtää…” Mutta jotain nähtiin, vaikkei olisi pitänyt… Siitä punastellen seuraavaksi…
”Nähdään, rakas, illalla! Juu, autolla menen… On avaimet… Sano lapsille hyvää yötä! Pus! Ei pitäis mennä myöhään…” Parhaimpiinsa sonnustautuneina, suuvedeltä ja laivatuliaisilta tuoksuen, paperit siististi kansioissa ja mapeissa asiallista keskustelua odottaen, lähtee organisaation väki kohti joulujuhlapaikkaa, jossa talkoilla edellisiltana leivotut sultsinat ja mokkapalat jo tekijöitään odottavat. Oih, kylläpä ne kamomillateen kanssa suussa sulavatkin… Hei, tuoltahan tulee Anne! Moi, Anne! Ja kas, Mikolla lapset mukana, koska vaimolla työpaikan saunailta… Lapsia varten varattu askartelunurkkaus otetaan siis heti käyttöön. Klo 19.00 Höpö-Hessun ilmapalloesitys, ongintapaja ja arvontaa! Tästä tulee hyvä ja kivan harmoninen yhdessäolon ilta! Voivoi, arvon lukija, voivoi…
Ilta-aurinkoa vasten erottuva silhuetti… Parikymmentä alastonta, veistoksellista, löysästä betonista valettua paskamahaa sekä jokunen merkittävästi esteettisesti kauniimpi ja käytökseltään siveämpi rouvashenkilö raahustaa piiskat käsissään toisiaan raahaten hidasta katkokävelyään kohti Pearl Harbouriaan, uhrilehtoa, jossa jo heitä varten uhratut neitsyet sekä vartaissa, loputtomassa oravanpyörässänsä lähes yhtä kuumana pyörivät vuohet ja muut lemmikit odottelevat… Kynttilät syttyvät. Steariinikylvyn ja ensimmäisten ”Neitsyiden nektari” –maljojen jälkeen päätetään käydä esityslistan kimppuun… Porukalla päätetään, että pikku-Niinalle ostetaan jouluksi uusi marsu, yöllä mystisesti häkistään kadonneen tilalle… Ja Mirvalle kynttilöitä… Näin niitä festivaaleja tehdään!?
Totuus on usein tarua ihmeellisempää, ja paljastamatta asioiden oikeata tolaa, sekä menemättä tämän kummemmin esityslistan ulkopuolisiin asioihin, todetkaamme, että kyllä kannatti… Kaiken oheistoiminnan ohessa päästiin myös isosti oikeaan asiaan. Merkittäviä päätöksiä, ei niin merkittäviä muutoksia. Viimevuotiseen tapaan jokainen sai hetkensä valoissa, käytti sen joko hyödykseen tai itsensä häpäisten. Useat puhuivat asiaa. Osasto osastolta perattiin eräs heinäkuinen viikonloppu ja kastettiin pullat ja piparit, joskaan ei kamomillassa. Lystiä näytti olevan, julkaistaviksi uhkailluilla kuvilla kiristettäköön…
Totta toinen puolisko, ihailtavaa ja hedelmällistä yhteishenkensä vaikuttaisi olevan. Näkyköön tuo niin matkassa kuin päämäärässä myös jatkossa, ja näin on aivan hyvä!

16.12.2019

Nopea vilkaisu oikeisiin töihin. Toimisto, pyhistä pyhiin. Deus ex machina – ratkaisu tuntemattomiin ja tunnettuihin mysteereihin. Lukematon on se tulema, joka tehdyn työn määrää edelleenkin mittaa. Kronologisessa ajanlaskussa tähän väliin sijoittuva tekeminen sisältää viljalti papereita, niissä rutkasti numeroita, eli skribentille ehdoton nounou! Jos kohta kirjaintenkaan ymmärrettävä sijoittelu ei näemmä hommista helpointa ole, numeroihin vedämme tiukan rajan. Mutta niitä varten on maailma kehittänyt nuo lehmänhermoiset toimistorotat, jotka pyyteetöntä työtään vielä taannehtivasti männä vuoden, sekä tulevan parissa vapaa-aikaansa tuhlaavat. Hattua yläviistoon!
Toiminnan ja sitä kautta lopputuloksen monistaminen ei ole, ei tule, kuulunut organisaation toimintaperiaatteisiin. Jokasyksyinen vanhan mapin esiin kaivaminen ja hiilipaperikopiointi on firman sisäisessä dogmissa kielletty, joten lukuisien hyväksi havaittujen normien lisäksi toimijoiden tehtäväkenttään kuuluu myös uuden synnyttäminen. Tätä varten kehitetty rasvattu koneisto, ideariihi, avaa ovensa ja ryhtyy rupeamaan, joten perästään kuuluu… Vielä suunnitelmat turhan lavealla pensselillä vedelty, eli ei huudeltavaksi asti, mutta annapa olla – muutamat kuunkierrot ja ensimmäisiä haikuja piipustaan odoteltakoon…
Näillä pelimerkeillä on meidän pelaaminen; kuhnurit ja kuninkaat, työmiehet ja pelkät pörrääjät… Työt, tekijät ja työstään kiittäjät. Kaikkia meitä tarvitaan. Nyt olkoon duunareiden aika levätä, tietävätpähän hetkensä vielä koittavan. Nyt estradin valtaa pohjustusosasto; ohjelmistovastaavat, uuden luojat, vanhan uudistajat… Ilman toista ei olisi toista, eli saumattomalla yhteistyöllä nämä kaksi sektoria jatkossakin toimikoot, toinen toistaan täydentäen.
Lihaksi tältä vuodelta saatettakoon esim. Purga-tori, jonka perusajatus on muinoin alkuun saatettu, nyt lapsi imeväiseksi kasvatettu, ja jonka aikuisuuden peikkoa aiheellisesti pelätään. Tuohon väliin suomme mahtuvan kehitystä ja kokeiluja, virheitä ja onnistumisia… Kuten sanottu on: ”Tärkeintä on jäiden lähteminen.” Lähteminen vaatii virran, joka tuo mukanaan muutoksia ja uusia tuulia, joita ilman ilma seisoo ja virta ei vie… Käytännössä tämä tarkoittaa toiminnan kehittämistä piirrettyjen rajaviivojen sisällä – raamit ovat, sisältö saakoon uuden huomion. Tyytyväisyyteen eivät taivu, vaan eteenpäin mielivät…

22.12.2019

Taivastelua ja päivittelyä… Voi mahoton! Tilanne kontrollissa! Tätä kirjoitettaessa organisaatio valmistautuu viimeisiin julkaisuihin, ei nuku, ei syö! Tätä lukiessasi, me onnekkaat jo tuloksen tiedät, juuri tällä hetkellä Sinä et! Toivottavasti kuitenkin pidit siitä, mikäli loppujen lopuksi jotain aikaan saimme. Julkaisuihin liittyvä pelko ja into ovat nälän tavoin parhaita motivaattoreita oman toiminnan ryhdistämiseksi ja saa aikaan hykerryttävää kutinaa ja yleistä helevettiä! Joulupukki-henkisen pakettien avaamisen jännitys on jok´ikinen kerta oma paineennostattajansa, eli juurikin se suola, joka saa soppamme maistumaan juuri niin syötävän hyvältä! Julkaisujen julkaisu olisi bänditetriksineen isommankin avautumisen paikka… Laitetaanpa korvakarvojen taakse, ja palataan kenties aiheeseen tulevissa lähetyksissämme…
Mutta, nyt… On tullut välitilinpäätöksen aika! Näillä eväillä suljemme taaksemme vuoden 2019, ja elämme toivossa, jotta tuleva suo menneen kaltaisia anteja ja saamme jälleen myötäelää elämämme viikonlopun jälleen, jo piakkoin häämöttävässä heinäkuussa… Olkoon siis siihen asti kaikilla kaikki hyvin! Rakkautta!