26.7.2018

Jälkitauti

 J ja T keskustelevat. Aiheeksi on vähemmän yllättäen valikoitunut edeltäneen viikonlopun tapahtumat ja niiden jälkiselvittelyt. H on luotto-iskujoukkoineen saanut Peurungan rannan säädylliseen tilaan, eli lähtökohtaisesti neuvottelut tapahtuman jatkosta voidaan siis käydä kirjaimellisesti siistissä hengessä ja puhtailta pöydiltä. Sunnuntaiaamusta tapahtumat ovat edenneet muutaman päivän ajan jälleenrakennus-mielessä, eli vanhaa purkaen. Muistuttamassa menneestä on ainoastaan poiskuljetusta odottavat roska-astiat ja tyhjät, elämän nurjan puolen jälleen kahden päivän aikana nähneet bajamajat. Symbolista. Jo muinaiset roomalaiset festivaalijärjestäjät tiesivät… Cloaca Maxima! Peurungan ranta on tyyni.

Kahvikeskustelun sisältö rönsyilee maltillisen asiattomasta pienen happihyppelyn kautta täysin asiattomaan, mutta yleissävy on kaikesta huolimatta hillityn positiivinen. Asioiden hoitaminen ei aina edellytä aikuismaista käytöstä, usein sen tosin on huomattu avittavan onnensatamaan pääsyä. Allekirjoittanut, nöyrin skribenttinne, joutuu omaksi ja muiden harmiksi toteamaan, että tällä kertaa ei taideta rantautua… Eli kivillä ollaan. Taas…

Asioita tietämättömyyttään tai typeryyttään hankaloittaakseen on älymystö, J, J, V ja V, muutamia kuukausia aiemmin suuressa viisaudessaan sopinut festivaalin kasvavan kolmipäiväiseksi!!! Mitä helevettiä? Oppositio on vaiennettu ja uitettu kölin alta, ja kas, näin olemme löytäneet kaikkia tahoja miellyttävän loppuratkaisun. Näin toimii meillä päin demokratia! Perusteet ja perustelut kolmannen päivän lisäämiseksi olivat juuri niin ontuvat kuin olettaa saattaa, mutta kaksipäiväisen mökkireissun loppusaunassa syntyneet ajatukset ovat useimmiten painonsa arvoiset kultaa ja Mirjamia, ja siksi, juurikin siksi ehdottomasti toteuttamisen arvoisia. Näin he itseään ja toisiaan olalle lyöden itselleen ja toisilleen vakuuttelivat. Me pelkät maan matoset, älkäämme vahingossakaan rikkoko tuota Peurunkajärven horisonttiin pakenevan tervejärkisyyden ja houretilan aikaansaamaa kuplaa.

Tätä kirjoittaessani Sumuinen Tulevaisuus -19 –festivaalikomitea on saanut puheyhteyden sekä puolisoihinsa, että muutamiin keikkamyyjiin, joiden nimiä emme nyt, emmekä jatkossakaan tule paljastamaan. Hyvää työtä tekevät hekin, mokomatkin rosvot! Hekin ovat hyvin puolella!

Aikahypyllä suoraan satunnaiseen tuokiokuvaan… Kello on 02.45. Puhelimen piipitys herättää V:n. ”Tää on huikee” –saatesanoin J:n numerosta lähetetty linkki jälleen kerran aivan pöyristyttävän huonosta ulkomaisesta bändistä saa V:n pohtimaan elämän tarkoitusta ja sitä, että kyllä lapset varmaan pärjää muutaman vuoden ilman isiä.  Naiivin vilpitöntä intoa ei-tappaakseen V nielee, nyökkäilee ja päättää olla lyömättä. Tällä kertaa. Tämmöistä, lapset… Tähän tuokiokuvaan perustuu erään festivaalin bändipolitiikka, molemminpuoliseen solvaukseen ja loppumattomaan määrään hyviä ja huonoja ehdotelmia. Helppoa, eikö totta. Näin niitä festivaaleja tehdään!

Tässä yhteydessä mainittakoon, että älkääs naureskelko ja epäilkö hetkeäkään, Tuomaat,.. ahjo on tuottanut myös kasan ehtaa terästä… Aiemmin mainittujen keikkamyyjien X ja X kanssa sovitut neuvottelut ovat johtaneet festivaaliväen siunattuun tilaan – nimiä on papereissa jo kiitettävä määrä, mikä ilolla todettakoon. Näihin tuonnempana jatkopaljastuksissa, joten maltahan mielesi vielä hetken aikaa…

Palataan kahvipöytään. J ja T ovat saaneet paperinsa nippuun ja asiansa tolalle, joka lupaa mahdollisuuden onnistua lukuisien mukana olevien tahojen kanssa yhteistyön merkeissä myös jatkossa. Ei liiemmin soraääniä, ei ylimääräistä narinaa silläkään sektorilla. Yhteistyö eri osatekijöiden kanssa summataan sujuneen juuri niin onnistuneeksi, ettei ainakaan sen toimimattomuus ole esteenä jatkossa tehtävälle yhteistyölle. Lähtökohdat ovat siis siltäkin osin hyvät!

Samaan aikaan toisaalla, toimistorotat E ja P puurtavat omien vahvuuksiensa parissa. P fonttien ja pikseleiden, eli tylynkauniin, kaikenlaisia silmiä hivelevän, silmiä hivelevän graafisen ilmeen, ja E papereiden ja numeroiden, ja oikeastaan kaiken muunkin kä-sit-tä-mät-tö-mäs-sä viidakossa. Molempien osuus edeltävien tapahtumien markkinointihommissa on siis tältä erää ohi, mutta sarkaa riittää kynnettäväksi, sekä menneen, että jo tulevienkin tapahtumien suhteen. Lyhyt katsaus taaksepäin kertoo, että eri viestimien välityksellä käyty, hetkittäin jopa positiiviseksi äityvä sananvaihto on kaiken hässäkän jälkeen päässyt maaliinsa, eli sovituiksi sovitut asiat on onnistuttu saattamaan lihaksi ja siten ovat tyytyväisiä, osalliset. Turha kai erikseen mainita, mutta viestien sisältö on luonnollisesti painokelvotonta tai ainakin salassa pidettävää, joten älkäämme udelko siitä tämän enempää, mutta olen ollut ymmärtävinäni, että erinäisiä sinne tänne sinkoilevia käskyjä ja kehotuksia on viimeisinä päivinä ja öinä ilmoille digitaalisesti heitetty. Yhteisenä nimittäjänä viesteille lienee yksi ja sama – kiire! Organisaation lappilais-jamaikalaista, kiireettömämpää ajanlaskua peräänkuuluttava sektori ei kerkeä ajatuksineen mukaan aivan jokaiseen lähtöön, mutta yrittää voimiensa tunnossa roikkua nilkassa ja raahautua mukana, jottei täysin kieseiltä tipahtaisi… ”Säännöllisen epäsäännöllinen tilannekatsaus varmaan meidät kartalla pitää…”, uskovat nuo hölmöt…

p.s. Tätä kirjoitettaessa taustalla soi Paradise Lost, Alice in Chains ja Kake Randelin.

29.7.2018

Huomenta, lapset!

Sähköinen postimies tuo heti aamusta lähtien hyviä uutisia: J on saanut viestin, joka ilmoittaa erään lukuisista lähetetyistä tarjouksista hyväksytyn, eli syötti on nielaistu! Kireitä siimoja luvassa! Tämänkertainen saalis ei kuulu osastoon nyrkillätapettavat, vaan vaatii isomman astalon. Nyt on nimittäin vonkale! Tämän kunniaksi herrat J ja V saavat taas kahvia juodakseen. Rakkauden kesä 2019 alkaa saada muotoaan myös taiteilijasektorilla.

Muutaman päivän eetterissä julki ollut palautekysely aiheuttaa, täysin muista syistä esiintyvän kutinan ohessa, kivaa kutkutusta nivusosastolla, ja malttamaton jännitys lopputulemasta saa toimiston väen pohdiskelemaan kaikkea murskapalautteen ja ylenpalttisen suitsutuksen välimaastosta. Toivotaan parasta, toteavat… Herran haltuun! Ensipalautteen antama suunta olisi organisaatiolle varmasti käypä, sen verran suunmyötäistä on antamanne tuki ollut, mutta totuus on tarua ihmeellisempää… Mutta siis, katsokaamme syssymmällä kuinka äijäin ja mimmein käy.

Suuri Viisaus, eli festivaalin sini-puna-viher-vasemmisto –hallitus aikoo järjestäytyä! Nyt on piru merrassa! Aikooko konklaavi lisätä jäsenkarttaansa myös ruotsinkieliset ja räsäset – se ja moni muu mökkireissuja vaativat päätökset paljastuvat Sinulle, hyvä lukijani, kenties myöhemmissä episodeissa. Sen voimme joka tapauksessa paljastaa, että isojen asioiden äärellä ollaan joka tapauksessa, ja voin objektiivisesti vakuuttaa, että isoilla asioilla en tarkoita yhteissaunaa ja siellä alati kylmenevien järvivesien myötä paljastuvia hykerryttäviä, pikkuruisia, sisäänpäin lämpiäviä ”asioita”…

Nyt armon kirjoittajanne vaikenee, mutta vain hetkeksi. Palaamme näihin seikkailuihin joskusjossain, määräämättömän ajan kuluttua… Muistakaa,.. rakkaus on rakkautta!  -x-

p.s. Tätä kirjoitettaessa taustalla soi In Flames, Mokoma ja rannan haapojen terapeuttinen suhina